Kävin perheenjäsenten seurassa naapurikaupunginosan kyläjuhlilla. Matkan varrella oli viljapelto, siis hyvä tilaisuus esitelmöidä nuorisolle leivän alkuperästä - tai olisi ehkä ollut, jos valitsemassani tähkässä olisi ollut yksikin jyvä. Mikä lie rotta ne syönyt.
Itse juhlassa oli kaksi 1-vuotiasta alpakkanuorukaista, hevonen kärryineen ja kuskeineen, kasvivärjäystä, hippejä kirpputoritavaroineen ja monenlaista sapuskanmyyntiä. Alpakat ovat sympaattisia otuksia, joiden ääntely usein kuulostaa sympaattisen ymmärtävältä, kysyvältä ja vastaavalta. Tämänkertaiset yksilöt tosin hiukan tappelivat keskenään ja mörisivät välillä kiukkuisenkin kuuloisesti - ehkäpä vasta iän tuoma seesteisyys kypsyttää alpakasta todellisen terapiaeläimen.
 |
| Mööö! Mörrr! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti