Lehmus ja pihlaja

Huudeilla on hyvin likainen liikennemerkki.

Syyllinenkin löytyy vierestä. Lehmuksista tippuu makeaa möhnää, joka sotkee kaiken allaan olevan. Kuvasta se ei ehkä näy, mutta katukyltin yläosassa kasvaa jäkälääkin. Liekö mesikaste sitten erityisen otollinen kasvualusta. Mopoilun salliva lisäkyltti on oudon puhdas - arvelen, että se joko on uudempi tai joku on käynyt kuuraamassa sitä.

Päiväkävelyllä huomiota kiinnittivät myös pihlajat ja orapihlajat, joissa on valtavasti marjoja. Tilhiä ei ole vielä näkynyt, joten runsas marjasato on toistaiseksi saanut olla rauhassa.

Kevät, vai peräti kesä?

Olin pari päivää reissussa, ja kun tulin takaisin, oli kesä. Ainakin lämpötilan puolesta, tänään näytti olevan melkein 20 astetta lämmintä.

Lehmuksen silmut ovat pulleita. Joidenkin kärjissä näkyy vihreää.

Tämä on kai jalava. Kun koskin oksaa, sieltä pölähti valtavasti siitepölyä.

Puun juurella oli paljon näitä kotilonkuoria.

Koivuissa on kukkia ja pieniä lehtiä.

Vaahteran kukinta alkaa pian.

Tämä on jokin paju.

Luontoretkellä kävin myös hautausmaan huoltoalueella. Siellä oli käytöstä poistettuja hautakiviä. Joku nainen koirineen paistatteli päivää koirineen huoltoalueen nurmikolla, aivan lähellä kasoja, joihin on läjitetty hautausmaan haisevaa maata.

Retken varsinainen tarkoitus oli tehdä havaintoja saarnen kukinnasta. Saarnissa ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään.

Talvisia silmuja

Lehtipuita on usein hiukan vaikea tunnistaa talvella. Tässä on tunnistuksen helpottamiseksi muutaman yleisen jalopuun silmuja.

Lehmuksen silmut ovat usein pulleita, pitkämäisiä puikuloita. Silmun suomut yleensä eivät näy yhtä selvästi kuin kuvassa, ja väri on usein melko punertava, jopa vaaleahko.

Vaahteran silmut ovat yleensä tylpemmät, lyhyemmät ja paksummat kuin lehmuksen. Suomut erottuvat selvästi ja väri on usein tummahko, hiukan punertava ruskea.

Jalavan silmut ovat kahteen edelliseen verrattuna paljon pienemmät ja kapeammat, jopa olemattomat. Väri ei ole yhtä punertava kuin edellisissä.

Metsään on saapunut syys...

...kaupungista puhumattakaan.

Nyt se on jo ohi

Suurin osa lehdistä on pudonnut. Kuudelta illalla on niin hämärää, ettei kuvaamisesta meinaa tulla mitään.

Ruskaa ja kakkaa

Vaahteroiden latvat alkavat punertaa kauttaaltaan, ja nopeimmissa punaisia ja keltaisia lehtiä on muuallakin. Myös lehmukset ja koivut näyttävät alkaneen kellastua kunnolla.

Pihlajavuosi on erittäin huono, eikä ruusunmarjojakaan ole runsaasti. Omenasato näyttäisi olevan hyvin puukohtainen, mutta ei erityisen runsas.

Eilen tein myös kiintoisan havainnon jäniksen ns. juoksukakasta. Ihmettelin, kun maassa oli yksittäisiä papanoita suunnilleen viiden metrin päässä toisistaan. Asiantuntijat tiesivät kertoa, että jäniseläimet tosiaan voivat päästää plöröt juostessaan. Valokuvasin tämänkin ilmiön, mutta lukijoitteni mielenrauhan takia en julkaise kuvaa.

Pilviä ja ruskaa

Elokuu on isojen pilvien aikaa. Erilaisia muotoja ja tummuusasteita on paljon. Valitettavasti en ollenkaan tunne pilvien nimiä, joten en tiedä, mikä nimbocumulus tai cumulonimbus tämä mahtaa olla.

Tänä vuonna keltaisia ja punaisia lehtiä on näkynyt niin varhain, että varsinaisen ruskan alkamista on hankala määrittää. Nyt kuitenkin vaahteroidenkin latvat alkavat hiukan punertaa, joten ruskasta lienee lupa puhua.

Lehmukset eivät näytä niinkään syksyisiltä kuin sairailta. Mikä lienee syönyt.

Maailma makrona

Sain lopultakin kameran makrotoiminnon toimimaan. Se vaati peräti ohjekirjan lukemista.

Kovin hyvä toiminto ei ole. Tarkentaminen onnistuu vain, jos kuvattava kohde on sopivan etäisyyden päässä muista kohteista.

Väreissäkään ei ole niin paljon syvyyttä ja vaihtelua kuin olin toivonut. Joidenkin kohteiden kuvaamiseen toiminto kuitenkin sopii hyvin, esimerkiksi yllä oleviin marjakuusen marjoihin.

Eikä ole hullumpi tämä lehmuksenlehtikään.

On vielä kesä, mutta kohta on syksy

Lähiluonnossa ei tunnu tapahtuvan paljon muuta kuin verkkaista kypsymistä ja lakastumista. Useimmat puut näyttävät vähän huonovointisilta: lehdet kellastuvat, kuivuvat, ruskettuvat ja ovat reikäisiä.

Omenasato näyttää kohtuulliselta, mutta pihlajanmarjoja on vähän. Saarnista en ole löytänyt siemeniä ollenkaan, paitsi viimevuotisia.

Wanhat lehmukset

Todella vanhojen lehmusten rungot näyttävät aivan erilaisilta kuin nuorten. Kuori on vaaleampi ja paljon karheampi. Puissa ei välttämättä ole yhtä selvää latvaa, vaan rungot saattavat haarautua alhaaltakin.

En tiedä näiden puiden ikää. Hatusta vedän, että vanhimmat olisi voitu istuttaa 1830-luvulla. Ikää näillä siis saattaa olla parikin sataa vuotta.

Sunnuntaiaamu esikaupungissa

Kymmenen jälkeen autotie on aivan tyhjä.

Lehmuksissa on runsaasti pampuloita.

Lehmusta pääsee harvoin tarkastelemaan ylhäältä. Nyt sekin onnistui.

Hevoskastanjoissa on valtavat lehdet.

Siemenet ovat vaiheessa.

Vanhan hevoskastanjan kuori voi olla näinkin karhea.

Kirsikat näyttävät houkuttelevilta.

Auringonkukkapellon kukat alkavat aueta.

Siementä pukkaa

Mitä ihmettä? Omena punertaa jo.

Tämä lienee unikon siemenkota.

Jossain välissä lehmuksenkukatkin ovat ehtineet kehittyä pallukoiksi. Ennen wanhaan, kun minä olin ala-asteella, yritin tallata koulumatkalla mahdollisimman monta tällaista hauskasti poksahtelevaa siemenjuttua. Joskus taisin tehdä niistä kaulakorunkin ensimmäiseksi koulupäiväksi. Vielä ei olla ihan siinä pisteessä, että ne putoilisivat maahan.

Kuusamanmarjatkin alkavat punertaa.

Samoin pihlajan. Tuulen puhaltaessa otetussa kuvassa näkyy hauskasti myös pihlajanlehtien vaalea, karvainen alapuoli.