Huh hellettä!

Kuluneen kevään ja kesän säät ovat olleet asuinpaikkakunnallani aika erikoiset. Kevät oli harvinaisen kylmä ja myöhäinen, mutta sen jälkeen ollaan saatu nauttia tai (kuten minä) kärsiä helteestä.

Parina viime päivänä on hiukan sadellutkin, mutta luonto näyttää silti erinomaisen nuupahtaneelta. Ruoho on kuivunut, ja monien puiden lehdet kellastuneet.

Tukholman-reissulla sää oli paljon viileämpi ja pilvisempi, vaikka ei satanutkaan. Kotiin palattua trooppisia tunnelmia on taas päässyt kokemaan.

Monet tykkäävät helteestä, mutta minulla on ikävä lapsuuden kesiä, jolloin ilmasto oli paljon vaihtelevampi: muistaakseni sää oli usein sellaista +20 astetta ja pieniä sadekuuroja saattoi tulla. Aurinkokaan ei porottanut niin polttavasti kuin nykyään, kai siksi, ettei otsoniaukko vielä silloin ollut laajentunut nykyisiin mittoihinsa.

Kyllä waan ennen wanhaan oli kaikki paremmin, tai jos ei nyt kaikki, niin sää ainakin.

Horror-tuomi

Tuomenkehrääjäkoin toukat ovat tehneet selvää jälkeä muutamien tuomien lehvästöstä. Puut muistuttavat kauhuelokuvan lavasteita.

Vaikka puissa ei ole lehden lehteä ja ne näyttävät ihan kuolleilta, ensi kesänä ne luultavasti vihertävät jälleen. Tuomi kestää tuomenkehrääjäkoin eväänä olemisen yllättävän hyvin.

Toukkia ei näiden seittien seasta enää juuri löytynyt, ja nekin harvat näyttivät olevan joko kuolleita tai henkitoireissaan. Eikä mikään ihme: syötävä on kerta kaikkiaan loppunut kesken.

Aikuisia tuomenkehrääjäkoita tai koteloita en ole nähnyt. Missä lienevätkään?

Horror-tuomien äärellä jouduin myös todistamaan pahimmanlaatuista mansplainingia. Joku gubbe halusi valistaa läsnä olevaa hameväkeä aiheesta tuomenkehrääjäkoi. Melkein kaikki mahtipontisen luennon faktat olivat väärin, mutta se ei saarnaa hidastanut, ja rouvashenkilöitten kauhistuneen ihailevat reaktiot innoittivat miehen paasaamaan jostakin loisestakin.

Todellinen kauhukokemus olikin tuo muka-luonnontieteellinen esitys, eivät niinkään tuomet, jotka nyt kuitenkin ovat jokakesäinen näky.

Luontokuvaajan kamera

Blogin kuvat on otettu Nikon Coolpix L16 -kameralla. En suosittele sellaista kenellekään.

Kameran huonoin puoli on kuvien epätarkkuus. Kuvat ovat ylipäätään suttuisia, ja varsinkin lähellä oleviin pieniin kohteisiin tarkentaminen on hankalaa. Toisinaan zuumin, kuvausetäisyyden ja kuvakulman kanssa pelaamalla ja Saatanaa avuksi huutamalla kameralla pystyy ottamaan hyviäkin kuvia, mutta useimmiten kikkailu ei onnistu, ja kamera yksinkertaisesti ei suostu tarkentamaan.

Myös kameran kyky toistaa eroja toisiaan lähellä olevissa värisävyissä on aivan onneton. Aurinkoisena päivänä kuvatut keltaiset tai valkoiset kukat näyttävät kuvissa samanvärisiltä klönteiltä. Pilvisenä päivänä kuvatut kohteet näyttävät tasaisen harmailta.

Makrokuvaustoimintoa en ole koskaan saanut toimimaan, ja muistikorttia paikallaan pitävä jousi on vuosien saatossa löystynyt käyttökelvottomaksi. Lisäksi kamera kuluttaa paristoja hirveää vauhtia. Kamera on myös tosi hidas, ja funtsii kuvien ottamisen välillä joskus sekuntikaupalla, ottaisiko sen kuvan vai ei. Joskus kamera ei ota kuvaa, vaikka nappia kuinka hakkaisi.

Olisiko lukijoillani ehdotuksia paremmaksi kameraksi? Järjestelmäkamera tuntuu hiukan liian juhlalliselta, mutta jonkinlainen manuaalinen tarkennusmahdollisuus olisi kiva, ja kyky erotella toisiaan lähellä olevia värisävyjä.

Näin käy usein

Koristepensaat

Selailin yhtenä päivänä kauppapuutarhan taimiluetteloa ja tein yllättävän havainnon. Suurin osa koristepensaista on mielestäni todella rumia jopa hyvin hoidettuina ja täydessä kukassa. Luonnonkasveihin verrattuna useimmat niistä näyttävät mielestäni joko kummallisilta tai pliisuilta, ja tyylillisesti ne tuntuvat edustavan enemmän 70- tai 80-lukua kuin nykyaikaa.

Lehdettöminä pensaat ovatkin sitten suorastaan hirvittäviä.

Bensa-aseman piha ei tällä pensaalla juuri kohene.

Kurtturuusu, tuo aggressiivinen tulokaslaji, ei sykähdytä varhain keväällä. Eikä kyllä paljon muulloinkaan.

Tämä pensas ei mielestäni kaunista pihaa.

Nämä sen sijaan eivät ole hullumpia. Keltaiset ja punaiset oksat tuovat maisemaan mukavasti väriä.

Punainen pensas on läheltäkin ihan kivan näköinen.

Paitsi rumia, osa pensaista on myös vaarallisia. Ainakin marjakuusi ja monet marjalliset koristepensaat ovat myrkyllisiä. On vaikea ymmärtää, miksi kukaan istuttaa tahallaan pihaansa rumia ja myrkyllisiä kasveja.