Orapihlaja-aita

Meidän kadulla kasvaa orapihlaja-aita. Mutta kas kummaa, mitäs sieltä seasta pilkottaa?

Vaahtera!

Ja mikäs tuo on? Ei ainakaan orapihlaja.

 Tämä on pihlaja, ihan tavallinen, ei -ora.

Ja koivukin sieltä löytyy! Orapihlaja-aita taitaakin todellisuudessa olla monilehtipuuaita.

ps. Muistelen nähneeni siellä herukankin, mutta kuvan ottoa varten en enää löytänyt sitä.

Vuosikasvaimia

Tämä on sellainen koristeellinen kuusi, jonka uloimmat havut ovat harmahtavia.

Tässä taas on kataja...

 ...ja tässä pieni koristemänty.

Ilmeisesti tavallinen kuusi (varma en ole, koska kyse on leikatusta kuusiaidasta).

Tämä havupuu näyttää kuuselta, mutta neulaset ovat hyvin pitkät.

Tässä on marjakuusi.

Hellepäivän luontohavainnot

Kurtturuusu tekee jo kiulukoita.

Lepässä näkyy vihreitä käpyjä.

Hei, pikku nöölit! Lienette uusia männynkäpyjä.

 Tuomi on saanut uudet lehdet.

Toukat ovat häipyneet, mutta seitit ovat jääneet. Tuulessa lepattava entinen toukka-asuntola näytti ja kuulosti aivan ohuelta, kahisevalta muovikalvolta.

Seljassa on marjoja.

Tammenterhot ovat aivan pieniä.

 Tätä pensasta en vieläkään tunne.

Kotkan poikii

Kävimme viikonloppuna Kotkassa.

Ajo-olosuhteet eivät olleet ensiluokkaiset. Satoi rankasti, ja juutuimme ruuhkaan.

Perillä kuitenkin odotti palkinto. Kaupunki on täynnä toinen toistaan hienompia puistoja. Alppiruusut kasvoivat Sapokassa.

Tätä Sibeliuksenpuistossa kasvanutta puuta en tunne. Lehtiruodit olivat huomattavasti pitemmät kuin normaalissa saarnessa. Paikallisen asukkaan mukaan puuhun tulee syksyllä kastanjan tapaisia siemeniä, ja puu olisi nimeltään jotakin siperian-alkuista.

 Näimme myös poppeleita, jotka myllersivät hurjasti tuulessa.

Kotkassa oli paljon erilaisia veistoksia, tässä puu on laitettu ikään kuin kasvamaan ruukkuun.

Leikkipuistoissakin oli hienot istutukset. Hopeapaju on yksi lempipuitani.

Tämä samassa leikkipuistossa kasvanut puu näyttää neulastensa puolesta marjakuuselta, mutta ei kai sellaista olisi laitettu kasvamaan lasten leikkipaikalle. Tunnistamatta jää siis tämäkin.

Uusi polku

Olen asunut samoilla nurkilla yli kymmenen vuotta. Siitä huolimatta löysin tänään uuden polun.

Polun varrella kasvoi monia pensaita, muun muassa selja, jonka kukinta näyttää olevan ohi.

Myös uusia tuttavuuksia näkyi. Tämän korkeahkon pensaan kukat olivat valkoiset. Pensas näytti vähän orapihlajalta, mutta piikkejä en onnistunut löytämään.

Tämäkin on minulle tuntematon. Voisikohan kyseessä olla tuhkapensas tai paatsama?

Pihlajanmarjat alkavat kehittyä.

Omenapuissa on ihan pikkuisia raakileita.

Keskellä kuvaa olevat pikku nöökäleet ovat käsittääkseni tammenterhon alkuja. On mysteeri, missä välissä ne ovat kerenneet siihen kehittyä. Olen vahtinut silmä kovana, mutta yhtäkkiä ne vain olivat siinä.

Heinätkin kukkivat jo. Kaikkialla oli keltaista siitepölyä, ja luonnossa kulkiessa aivastutti.

Hellepäivän saalis

Tänään oli liian kuuma. Mittari näytti 28 tai 29 astetta, ja ulkona aivot kiehuivat. Sinne oli silti pakko päästä.

Täällä etelässä juhannusruusu kukkii epänormaaliin aikaan.

Villiviinissä on nuppuja.

Samoin vadelmassa.

 Pihlajan kukinta alkaa jo olla ohi, ja syreenitkään eivät enää ole hehkeimmillään.

Alla olevaa pensasta en tunne ollenkaan. Se kasvoi pienessä metsikössä vaahteran, jalavan, saarnen ja syreenin kaverina.

Tämän kummajaisen arvoitus taisi ratketa. Kukkaterttujen ympärillä on emittömiä ja heteettömiä kukkia, joten pensas lienee koiranheisi.

Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen

Omppu

Jokin hedelmäpuu (ks. muumio oikeassa alanurkassa)

Norjanangervo

Tuntematon suuruus

Syreeni

Ehkä orapihlaja, tosin piikkejä ei näkynyt

Tammi

Syreeni

Kuusama

Pihlaja

Tammen kukka on muuten jännä juttu. Kävin tänään oikein syynäämässä, ja emikukat jäivät edelleen hieman arvoituksellisiksi. Ehkä ne ovat näitä ruskeita nöölejä: