Puiden leikkaaminen ja muodosta tunnistaminen

Puiden tunnistaminen pelkän muodon perusteella ei ole kovin helppoa. Kasvupaikka ja muut olosuhteet vaikuttavat muotoon, ja puita myös leikataan.

Naapuritalon talonmies kertoi, että tontin omistaja on vastuussa ja korvausvelvollinen, jos puun oksa vaikkapa pyyhkäisee silmälasit ohikulkijan päästä. Alhaalla rungossa kasvavat oksat pitää siis karsia, kuten on tehty kuvan lehmukselle.

Lisäksi oksia leikataan esteettisistä ja terveyssyistä. Talkkarin mukaan esimerkiksi tammen oksat saavat lähteä rungosta korkeintaan 45 asteen kulmassa, muuten ne painuvat liian alas, ja puu on vaarassa vahingoittua. Kuvan tammesta on leikattu oksia joskus muinoin (ylempi oksankohta) ja tänä kesänä (alempi). Jossain kohtaa leikkaaminen on kuitenkin laiminlyöty, ja latvan virkaa hoiteleekin nykyään yksi pitkäksi ja korkeaksi kasvanut alaoksa. Se ei kuulemma pitemmän päälle ole hyvä juttu, vaan johtaa lopulta puun kuolemaan.

Täällä kasvavien nuorien lehmusten rungot ovat hyvin suoria ja selkeitä, mutta vanhojen haarautuvat miten sattuu. Vanhoja ei ole ilmeisesti leikattu systemaattisesti.

Tällä hetkellä lähistön puita leikataan ja karsitaan ahkerasti, mikä vaikuttaa paljon niiden muotoon. Olisikin hauska nähdä joskus esimerkiksi täysin villinä kasvanut lehmus ja verrata sitä leikattuun kaupunkilaisversioon.

Ei se ollutkaan niin

Lehtien puhjetessa on hyvä tarkistaa joitakin aiemmin keväällä tehtyjä lajimäärityksiä. Olen esimerkiksi luullut muutamaa nuorta vaahteraa pihlajiksi. Eräät jalavat ovat herättäneet hämmennystä, mutta tänään niidenkin laji varmistui.

Päivää, olen vaahtera.

Jalavat ja lehmukset voivat toisinaan näyttää hämmentävä samanlaisilta lehdettöminä. Ainakin näin keväällä ne on kuitenkin helppo erottaa toisistaan ohuiden oksien perusteella: lehmuksessa ne ovat punertavia, jalavassa ruskeita.

Runkoja ja kuoria

Puiden tunnistaminen pelkän kuoren perusteella ei ole ihan helppoa. Vai mitä sanotte näistä?

Kuusi

Leppä

Lehmus

Marjakuusi

Poppeli

Saarni

Tammi

Vaahtera

Valeakaasia

Jalava

Mänty

Pihlaja

Poppeli

Ruotsinpihlaja

Saarni

Lehtikuusi

Tammi

Tuomi

Lehtipuiden tunnistaminen talvella

Lehtipuiden tunnistaminen talvella ei ole ihan helppoa. Tässä on joitakin vinkkejä tunnistamisen avuksi:

Siemenet, marjat, lehdet ja kukat. Puissa on usein jäljellä lehtiä ja siemeniä vielä talvellakin. Niiden avulla tunnistaminen on helpointa. Siemeniä ja lehtiä voi etsiä myös puun alta, mutta ne voivat tietysti olla peräisin jostakin muustakin puusta.

Muoto. Eri puulajeilla on yleensä oma tyypillinen muotonsa. Esimerkiksi lehmuksella on yleensä yksi selvä runko, joka kapenee tasaisesti ja melko voimakkaasti latvaa kohti, kun taas vaahtera haarautuu usein suhteellisen alhaalta muutamaksi paksuksi oksaksi, eikä sillä ole selkeää latvaa. Muodon perusteella tunnistaminen ei kuitenkaan ole helppoa: nuoret puuyksilöt näyttävät usein samanlaisilta lajista riippumatta, kun taas vanhat ovat usein aika omalaatuisen näköisiä. Myös kasvuolosuhteet ja leikkaaminen vaikuttavat puun muotoon. Parhaiten muodon perusteella pystyy tunnistamaan keski-ikäisiä leikkaamattomia puita.

Kaarna. Esimerkiksi tammen kaarna on tummanruskeaa ja rosoista, kun taas pihlajan kuori on melko sileä, harmaa ja jopa hiukan kiiltävä. Vanhojen yksilöiden kaarna on kuitenkin yleensä aika rosoista lajista riippumatta, ja väriin voivat vaikuttaa myös sammalet, jäkälät ja ilmansaasteet.

Kasvupaikka. Eri puulajit suosivat erilaisia olosuhteita. Kaupungeissa koristepuita kuitenkin kasvaa mitä epätyypillisimmillä paikoilla, joten kasvupaikka ei ole kovin hyvä tunnistamisen apu.

Silmut. Eri puulajien silmut näyttävät erilaisilta ja sijoittuvat oksiin eri tavalla. Korkeiden puiden silmuja ei kuitenkaan välttämättä pysty näkemään, ja silmuista on saatavilla huonosti referenssimateriaalia.

Tieto. Jos haluaa brassailla kavereilleen tunnistustaidoillaan, kannattaa painaa jo kesällä mieleen lähistön puuyksilöiden lajit ja sitten talvella olla tunnistelevinaan niitä kaarnan ja oksien perusteella.