Kevättä puskee

Kuvaa ei ole, mutta merkittäköön aikakirjoihin, että havaitsin ensimmäisen leskenlehden 9.3. Kuralan kylämäessä. Tämän täytyy olla aikaisuusennätys.

Viime yönä oli kuulemma komeat revontulet. Kävin tänään iltakävelyllä tarkkailemassa tilannetta, mutta mitään ei näkynyt. Oli kyllä aika paljon valosaastettakin. Onnistuin huomaamaan Otavan, Kassiopeian, Orionin, Seulaset, Pohjantähden ja Arcturuksen. Muuten oli niin valoisaa, ettei tähtikuvioita pystynyt näkemään, vaikka tiesi, missä niiden piti olla.

Syreenien silmut ovat jo hyvin isoja, orapihlajassakin ihan havaittavia. Mäntyä kun kurkkasin, siinä ei näkynyt mitään kevään merkkejä. Pihalla vaahteran siemenet ovat alkaneet itää jo ainakin viime viikolla.

Kevät on hyvin aikaisessa ja sää tällä hetkellä erittäin kuiva. Katupölyä on tolkuttomasti, ja kai siellä jotain siitepölyäkin jo on.

Töölöläinen kolmoisvaahtera

Kävin vajaa viikko sitten eksoottisessa kohteessa, Töölössä. Siellä oli erikoisia vaahteransiemeniä.

Kahden sijasta kolme siementä! Voiko tällaista ollakaan?

Samalla pihalla oli myös tämä erikoisuus:

Näyttää siltä, että muuri on rakennettu puun ympärille. Puu on sitten kaadettu, ja kaide on laitettu siihen päälle. Vasemmalla näkyvä tolppa näyttää siltä, että se on lisätty myöhemmin, siis puun kaatamisen jälkeen. Samasta paikasta löytyi myös valtavista graniittilohkareista rakennettu lasten hiekkalaatikko.

Matkalla huomasin vielä yhden erikoisuuden: Noin kaksi kilometriä Paimion Nesteeltä Helsinkiin päin tien vasemmalla puolella kasvaa niin kirkkaan punaisia lupiineja, etten ole sellaisia ikinä ennen luonnossa nähnyt. Kuvaa en valitettavasti saanut.

Orapihlaja-aita

Meidän kadulla kasvaa orapihlaja-aita. Mutta kas kummaa, mitäs sieltä seasta pilkottaa?

Vaahtera!

Ja mikäs tuo on? Ei ainakaan orapihlaja.

 Tämä on pihlaja, ihan tavallinen, ei -ora.

Ja koivukin sieltä löytyy! Orapihlaja-aita taitaakin todellisuudessa olla monilehtipuuaita.

ps. Muistelen nähneeni siellä herukankin, mutta kuvan ottoa varten en enää löytänyt sitä.

Jalava, vaahtera, syreeni

Otin nämä kuvat lauantaina kaksi päivää sitten. Jalavan siemenet ovat jokseenkin täysin kehittyneet lenninsiipineen.

Vaahteroissa on paljon pikku neniä.

Syreeni kukkii.

Kevät on edennyt jännästi: kylmät ja lämpimät jaksot ovat vuorotelleet. Hiirenkorvavaihe kesti hyvin pitkään, koska silloin oli kylmää. Nyt puissa on jo melko isot, mutta pehmeät ja vaaleat lehdet. Kuusi kukkii ja siinä on vuosikasvaimia. Viikonloppuna oli hellettä, mutta nyt on vain viitisentoista astetta.

Jalava ja vaahtera

Jalaviin tulee siemeniä.

Vaahtera kukkii.

Keskellä näkyy jalavan siemen, sen ympärillä on ohut lenninsiipi. Se kasvaa ja kehittyy myöhemmin pyöreämmäksi.

Rinkelipuu ja pari muuta

Pihalla kasvaa rinkelipuu, jonkin sortin pihlaja.

Jalavan kukinta on siinä vaiheessa, että siemenet rupeavat kehittymään.

Vaahtera kukkii.

Sää ei varsinaisesti suosi valokuvausta tai vapunjuhlintaa. Aamulla satoi räntää, iltapäivällä vettä.

Kevät, vai peräti kesä?

Olin pari päivää reissussa, ja kun tulin takaisin, oli kesä. Ainakin lämpötilan puolesta, tänään näytti olevan melkein 20 astetta lämmintä.

Lehmuksen silmut ovat pulleita. Joidenkin kärjissä näkyy vihreää.

Tämä on kai jalava. Kun koskin oksaa, sieltä pölähti valtavasti siitepölyä.

Puun juurella oli paljon näitä kotilonkuoria.

Koivuissa on kukkia ja pieniä lehtiä.

Vaahteran kukinta alkaa pian.

Tämä on jokin paju.

Luontoretkellä kävin myös hautausmaan huoltoalueella. Siellä oli käytöstä poistettuja hautakiviä. Joku nainen koirineen paistatteli päivää koirineen huoltoalueen nurmikolla, aivan lähellä kasoja, joihin on läjitetty hautausmaan haisevaa maata.

Retken varsinainen tarkoitus oli tehdä havaintoja saarnen kukinnasta. Saarnissa ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään.

Talvisia silmuja

Lehtipuita on usein hiukan vaikea tunnistaa talvella. Tässä on tunnistuksen helpottamiseksi muutaman yleisen jalopuun silmuja.

Lehmuksen silmut ovat usein pulleita, pitkämäisiä puikuloita. Silmun suomut yleensä eivät näy yhtä selvästi kuin kuvassa, ja väri on usein melko punertava, jopa vaaleahko.

Vaahteran silmut ovat yleensä tylpemmät, lyhyemmät ja paksummat kuin lehmuksen. Suomut erottuvat selvästi ja väri on usein tummahko, hiukan punertava ruskea.

Jalavan silmut ovat kahteen edelliseen verrattuna paljon pienemmät ja kapeammat, jopa olemattomat. Väri ei ole yhtä punertava kuin edellisissä.

Metsään on saapunut syys...

...kaupungista puhumattakaan.

Nyt se on jo ohi

Suurin osa lehdistä on pudonnut. Kuudelta illalla on niin hämärää, ettei kuvaamisesta meinaa tulla mitään.

Heippa, lehdet!

Ruska on kauneimmillaan. Ei kestä pitkään ennen kuin kaikki lehdet ovat pudonneet.

Lokakuun ruusu ja lehtisade

Viime yö oli kylmä. Aamulla lehtiä suorastaan satoi puista.

Vielä eilen kurtturuusu kukki terhakasti, nyt kukka on nuupallaan.

Joidenkin vaahteroiden lehdet ovat keltaisia, toisten oransseja.

Verivaahtera

Verivaahteran lehden ovat hyvin tumman purppuraiset. Kun niiden väri syksyllä muuttuu, niistä kuitenkin näyttäisi tulevan samalla tavalla oranssinpunaiset kuin tavallisten vaahteroiden lehdistä.

Huomaa verivaahteran siementen normaalia punaisempi lenninsiipi.

Ruskaa ja kakkaa

Vaahteroiden latvat alkavat punertaa kauttaaltaan, ja nopeimmissa punaisia ja keltaisia lehtiä on muuallakin. Myös lehmukset ja koivut näyttävät alkaneen kellastua kunnolla.

Pihlajavuosi on erittäin huono, eikä ruusunmarjojakaan ole runsaasti. Omenasato näyttäisi olevan hyvin puukohtainen, mutta ei erityisen runsas.

Eilen tein myös kiintoisan havainnon jäniksen ns. juoksukakasta. Ihmettelin, kun maassa oli yksittäisiä papanoita suunnilleen viiden metrin päässä toisistaan. Asiantuntijat tiesivät kertoa, että jäniseläimet tosiaan voivat päästää plöröt juostessaan. Valokuvasin tämänkin ilmiön, mutta lukijoitteni mielenrauhan takia en julkaise kuvaa.