Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihlaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihlaja. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. marraskuuta 2014

Lehmus ja pihlaja

Huudeilla on hyvin likainen liikennemerkki.
Syyllinenkin löytyy vierestä. Lehmuksista tippuu makeaa möhnää, joka sotkee kaiken allaan olevan. Kuvasta se ei ehkä näy, mutta katukyltin yläosassa kasvaa jäkälääkin. Liekö mesikaste sitten erityisen otollinen kasvualusta. Mopoilun salliva lisäkyltti on oudon puhdas - arvelen, että se joko on uudempi tai joku on käynyt kuuraamassa sitä.
Päiväkävelyllä huomiota kiinnittivät myös pihlajat ja orapihlajat, joissa on valtavasti marjoja. Tilhiä ei ole vielä näkynyt, joten runsas marjasato on toistaiseksi saanut olla rauhassa.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Orapihlaja-aita

Meidän kadulla kasvaa orapihlaja-aita. Mutta kas kummaa, mitäs sieltä seasta pilkottaa?
Vaahtera!
Ja mikäs tuo on? Ei ainakaan orapihlaja.
 Tämä on pihlaja, ihan tavallinen, ei -ora.
Ja koivukin sieltä löytyy! Orapihlaja-aita taitaakin todellisuudessa olla monilehtipuuaita.

ps. Muistelen nähneeni siellä herukankin, mutta kuvan ottoa varten en enää löytänyt sitä.

torstai 1. toukokuuta 2014

Rinkelipuu ja pari muuta

Pihalla kasvaa rinkelipuu, jonkin sortin pihlaja.
Jalavan kukinta on siinä vaiheessa, että siemenet rupeavat kehittymään.
Vaahtera kukkii.
Sää ei varsinaisesti suosi valokuvausta tai vapunjuhlintaa. Aamulla satoi räntää, iltapäivällä vettä.

lauantai 31. elokuuta 2013

Pilviä ja ruskaa

Elokuu on isojen pilvien aikaa. Erilaisia muotoja ja tummuusasteita on paljon. Valitettavasti en ollenkaan tunne pilvien nimiä, joten en tiedä, mikä nimbocumulus tai cumulonimbus tämä mahtaa olla.


Tänä vuonna keltaisia ja punaisia lehtiä on näkynyt niin varhain, että varsinaisen ruskan alkamista on hankala määrittää. Nyt kuitenkin vaahteroidenkin latvat alkavat hiukan punertaa, joten ruskasta lienee lupa puhua.
Lehmukset eivät näytä niinkään syksyisiltä kuin sairailta. Mikä lienee syönyt.

tiistai 20. elokuuta 2013

On vielä kesä, mutta kohta on syksy

Lähiluonnossa ei tunnu tapahtuvan paljon muuta kuin verkkaista kypsymistä ja lakastumista. Useimmat puut näyttävät vähän huonovointisilta: lehdet kellastuvat, kuivuvat, ruskettuvat ja ovat reikäisiä.
Omenasato näyttää kohtuulliselta, mutta pihlajanmarjoja on vähän. Saarnista en ole löytänyt siemeniä ollenkaan, paitsi viimevuotisia.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Siementä pukkaa

Mitä ihmettä? Omena punertaa jo.
Tämä lienee unikon siemenkota.
Jossain välissä lehmuksenkukatkin ovat ehtineet kehittyä pallukoiksi. Ennen wanhaan, kun minä olin ala-asteella, yritin tallata koulumatkalla mahdollisimman monta tällaista hauskasti poksahtelevaa siemenjuttua. Joskus taisin tehdä niistä kaulakorunkin ensimmäiseksi koulupäiväksi. Vielä ei olla ihan siinä pisteessä, että ne putoilisivat maahan.
Kuusamanmarjatkin alkavat punertaa.
Samoin pihlajan. Tuulen puhaltaessa otetussa kuvassa näkyy hauskasti myös pihlajanlehtien vaalea, karvainen alapuoli.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Uusi polku


Olen asunut samoilla nurkilla yli kymmenen vuotta. Siitä huolimatta löysin tänään uuden polun.
Polun varrella kasvoi monia pensaita, muun muassa selja, jonka kukinta näyttää olevan ohi.
Myös uusia tuttavuuksia näkyi. Tämän korkeahkon pensaan kukat olivat valkoiset. Pensas näytti vähän orapihlajalta, mutta piikkejä en onnistunut löytämään.
Tämäkin on minulle tuntematon. Voisikohan kyseessä olla tuhkapensas tai paatsama?

Pihlajanmarjat alkavat kehittyä.
Omenapuissa on ihan pikkuisia raakileita.
Keskellä kuvaa olevat pikku nöökäleet ovat käsittääkseni tammenterhon alkuja. On mysteeri, missä välissä ne ovat kerenneet siihen kehittyä. Olen vahtinut silmä kovana, mutta yhtäkkiä ne vain olivat siinä.
Heinätkin kukkivat jo. Kaikkialla oli keltaista siitepölyä, ja luonnossa kulkiessa aivastutti.


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Hellepäivän saalis

Tänään oli liian kuuma. Mittari näytti 28 tai 29 astetta, ja ulkona aivot kiehuivat. Sinne oli silti pakko päästä.
Täällä etelässä juhannusruusu kukkii epänormaaliin aikaan.
Villiviinissä on nuppuja.
Samoin vadelmassa.
 Pihlajan kukinta alkaa jo olla ohi, ja syreenitkään eivät enää ole hehkeimmillään.
Alla olevaa pensasta en tunne ollenkaan. Se kasvoi pienessä metsikössä vaahteran, jalavan, saarnen ja syreenin kaverina.
Tämän kummajaisen arvoitus taisi ratketa. Kukkaterttujen ympärillä on emittömiä ja heteettömiä kukkia, joten pensas lienee koiranheisi.


tiistai 28. toukokuuta 2013

Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen

Omppu

Jokin hedelmäpuu (ks. muumio oikeassa alanurkassa)

Norjanangervo

Tuntematon suuruus

Syreeni

Ehkä orapihlaja, tosin piikkejä ei näkynyt

Tammi

Syreeni

Kuusama

Pihlaja
Tammen kukka on muuten jännä juttu. Kävin tänään oikein syynäämässä, ja emikukat jäivät edelleen hieman arvoituksellisiksi. Ehkä ne ovat näitä ruskeita nöölejä: