Orapihlaja-aita

Meidän kadulla kasvaa orapihlaja-aita. Mutta kas kummaa, mitäs sieltä seasta pilkottaa?

Vaahtera!

Ja mikäs tuo on? Ei ainakaan orapihlaja.

 Tämä on pihlaja, ihan tavallinen, ei -ora.

Ja koivukin sieltä löytyy! Orapihlaja-aita taitaakin todellisuudessa olla monilehtipuuaita.

ps. Muistelen nähneeni siellä herukankin, mutta kuvan ottoa varten en enää löytänyt sitä.

Jalava, vaahtera, syreeni

Otin nämä kuvat lauantaina kaksi päivää sitten. Jalavan siemenet ovat jokseenkin täysin kehittyneet lenninsiipineen.

Vaahteroissa on paljon pikku neniä.

Syreeni kukkii.

Kevät on edennyt jännästi: kylmät ja lämpimät jaksot ovat vuorotelleet. Hiirenkorvavaihe kesti hyvin pitkään, koska silloin oli kylmää. Nyt puissa on jo melko isot, mutta pehmeät ja vaaleat lehdet. Kuusi kukkii ja siinä on vuosikasvaimia. Viikonloppuna oli hellettä, mutta nyt on vain viitisentoista astetta.

Jalavamysteeri!

Jalava

Viimeksi kuvaamani puu hämmentää minua. Päätin käydä tutkimassa tutut jalavat ja verrata niitä hämmennystä herättävään puuhun. Yläkuvassa on jalava.

Ehkä jalava?

Tästä en sen sijaan tiedä, mikä lienee.

Todennäköisesti jalava

 Tässä taas on mitä luultavimmin ehta jalava.

Ei missään tapauksessa ainakaan jalava

Hämäsin! Tämä ei ole jalava, vaan luullakseni selja.

Tuskin jalava

Tätä luulin joskus jalavaksi, mutta se ei kyllä yhtään näytä jalavalta.

Mutta suvainneeko arvon mysteeripuu olla jalava vai ei? Aika kertoo.

Selja, mitä ihmettä?

Seljan nuput ovat avautumassa ja pieniä lehtiäkin näkyi. (Niitä tosin ei näy kuvassa, vihreät asiat ovat sammalta.)

Aikaista on.

Aronia ja varpunen

Huhtikuussa ihmettelemäni pensas on jossain vaiheessa vedetty matalaksi ja kasvattanut uutta vartta.

Orapihlaja-aidassa istui eeppinen varpunen.

Lokakuun ruusu ja lehtisade

Viime yö oli kylmä. Aamulla lehtiä suorastaan satoi puista.

Vielä eilen kurtturuusu kukki terhakasti, nyt kukka on nuupallaan.

Joidenkin vaahteroiden lehdet ovat keltaisia, toisten oransseja.

Mänty ja hämähäkinverkko

 Leikkipuistossa kasvaa iso mänty.

 Tämä on viimevuotinen käpy.

 Toisessa männyssä on kääpiä.

 Maa on ihan täynnä neulasia.

 Orava hyppeli puistossa ja oli näköjään käynyt syömässä.

Paluumatkalla näkyi vielä komea hämähäkinverkko.

Avoimet ovet siirtolapuutarhassa

Siirtolapuutarhassa oli avointen ovien päivä. Koska toiminta on jo pitkään kiinnostanut minua, päätin käydä katsomassa.

Puutarhamökit osoittautuivat yllättävän hyvin varustelluiksi: monista löytyy keittiö ja vessakin, ja yksi puutarhuri kertoi asuvansa mökissä käytännössä koko kesän. Puutarhapalstat ovat isoja ja kasvillisuudeltaan todella vaihtelevia. Vihannekset näyttivät olevan viljelyssä lähinnä keskitetyillä kasvimaapalstoilla, ja itse tonteilla kasvoi lähinnä kukkia, omenapuita ja marjapensaita.

Puutarhoissa oli niin paljon upeaa nähtävää, että suosikkiaan on vaikea valita. Ehkä suurimman vaikutuksen minuun teki eräs todella innostuneen oloinen puutarhuri, joka oli laittanut palstalleen muiden kasvatusten ohella "mustikkametsän" erikseen paikalle tuotuun happamaan maaperään.

Pidin kovasti myös erivärisistä liljoista, joita alueella oli runsaasti.

Avoimien ovien päiviä järjestetään ilmeisesti joka vuosi. Voin suositella tapahtumaa erittäin lämpimästi!

Kuvissa esiintyvät seuraavat puut ja pensaat: tyrni, päärynäpuu, pensasmustikka ja karhunvatukka.

Siementä pukkaa

Mitä ihmettä? Omena punertaa jo.

Tämä lienee unikon siemenkota.

Jossain välissä lehmuksenkukatkin ovat ehtineet kehittyä pallukoiksi. Ennen wanhaan, kun minä olin ala-asteella, yritin tallata koulumatkalla mahdollisimman monta tällaista hauskasti poksahtelevaa siemenjuttua. Joskus taisin tehdä niistä kaulakorunkin ensimmäiseksi koulupäiväksi. Vielä ei olla ihan siinä pisteessä, että ne putoilisivat maahan.

Kuusamanmarjatkin alkavat punertaa.

Samoin pihlajan. Tuulen puhaltaessa otetussa kuvassa näkyy hauskasti myös pihlajanlehtien vaalea, karvainen alapuoli.

Hellepäivän luontohavainnot

Kurtturuusu tekee jo kiulukoita.

Lepässä näkyy vihreitä käpyjä.

Hei, pikku nöölit! Lienette uusia männynkäpyjä.

 Tuomi on saanut uudet lehdet.

Toukat ovat häipyneet, mutta seitit ovat jääneet. Tuulessa lepattava entinen toukka-asuntola näytti ja kuulosti aivan ohuelta, kahisevalta muovikalvolta.

Seljassa on marjoja.

Tammenterhot ovat aivan pieniä.

 Tätä pensasta en vieläkään tunne.